Rakennusta ja ihmettelyä Ghanassa

Matkalta on palattu täynnä uusia kokemuksia. Tätä blogia ei enää päivitetä – puhtaaksikirjoitettuja matkapäiväkirjan sivuja voi lukea halutessaan täältä.

Matka on kohta jo takana! Hiukan tuntuu haikealta. Lauantaina lähdemme Accrasta taas Frankfurtin kautta Suomeen palelemaan, ja seuraava rakennusryhmä tulee jatkamaan töitä. Terveysaseman valmistusmispäiväksi on sanottu 1.4. Toivottavasti kontti, jossa on iso osa kalusteista ja laitteista, tulee ajallaan.

Työmaalla on kärrätty täytemaata, siirrelty tiiliä, muurattu lisää, kaivettu ja valmisteltu jätevesien saostuskaivoa ja imeytyskenttää, rakennettu metallitukia isojen valettavien palkkien sisään, jututettu paikallisia. Tytöt ovat muun muassa repineet naulanaluspapereita, katkoneet rautalankoja ja pelanneet jalkapalloa paikallisten kanssa.

Tuntuu siltä, että olemme tottuneet aika mukavasti työhön, päivärytmiin, ryhmäämme ja ilmastoon. Monet asiat Ghanassa alkavat tuntua jo tavallisilta, vaikka aluksi olivatkin outoja (toimimattomat vessat) tai hassuja (kauppojen nimet) tai vähän pelottavia (liskot).

Viikonloppuna olimme Anomabossa. Siellä sai mahasurfata, uida ja riehua aalloissa. Kävimme aina syömässä lounasta jossain hotellipaikassa, joka oli jonkun mäen päällä. Meidän majamökkihotellihuoneessa oli (ei ole enää) yksittäispakattu vessapaperi. Se on outoa. Mahasurffaus on kivaa siinä ollaan mahallaan sellaisen jutun päällä ja kun aalto tulee pitää pompata ja antaa aallon viedä pois. Söin pelkkiä ranskalaisia ja aamupalaksi muroja ilman maitoa, koska maito on epämääräisen makuista. Lauantaina kävimme sademetsässä, jossa oli riippusiltoja 18-40 metrin korkeudessa. Sain sademetsältä lahjaksi punkin, joka oli sekin ihan epämääräinen. Kun tulimme sademetsästä kävimme krokotiiliravintolassa silittämässä krokotiilejä. Punkki on nyt poissa.

Tänään me kerättiin roskia (kuten kakkaa) ja heiteltiin kiviä.
Me mentiin myös koululle ja unohdin pulloni ensin kolkki luokkaan ja sitten viikki luokkaan.
Tällä on ihan liikaa vuohia ja kanoja.
Kun muut meni vielä rakentamaan me jäätiin vaan hotelliin RiEhUmAaN.

Tähän mennessä:

Lennetty Accraan ja ajettu bussilla 7 tuntia Offinso-Namong -alueelle.

Totuttauduttu reilusti yli +30 asteen päivälämpötiloihin, uuteen maisemaan ja erilaisiin ihmisiin - ja siihen valtavaan huomioon jota kaikkialla saamme.

Päästy Offinson kuninkaan vastaanotolle

Tavattu kosolti koululaisia ja osa porukasta on vieraillutkin useilla kouluilla.

Seurattu kompostoivan käymälän ja vesihuollon rakentamista sekä osallistuttu tiilenkantoon ja muuraukseen.

Tyttöjen työtehtäviin on kuulunut lasten kanssa seurustelua, roskien keruuta (loputon urakka), invaliuskan kivien siirtelyä ja kompostivessan karikkeen keräystä (kuivia lehtiä).

Illalla on ollut aikaa nauttia paikallisista materiaaleista tehdystä ruoasta (mm. jamssia, makeaa keittobanaania ja paljon jälkiruokahedelmiä) ja hiukan katsella Offinson elämää muutenkin. Nukkumaan mennään jo 20 jälkeen, mutta ylöskin on noustava jo 5 jälkeen. Aamulla on viileää.

Vointi ja mieliala ovat olleet hyvät. Ryhmämme, 27 9-75-vuotiaita suuntaa viikonlopuksi rannikolle, tyrskyihin!

Tyttären matkalaukku on jo melkein pakattu. Äidillä pakkaaminen on vielä tavaran kasauksen vaiheessa. Lähtö lämpimään tuntuu mukavalta ajatukselta näiden kovien pakkasten kourissa. Namongissa on aamulla noin 20 astetta lämmintä ja kosteaa. Iltapäivällä jo kovin kuuma. Paikalle matkustaneiden mukaan terveysaseman perusta on kunnossa ja päästään muuraamaan seiniä ensi viikolla. Porakaivoa tehdään ja lattioita valetaan.

Meillä on lähtö edessä jo ensi viikolla! Mukaan otettavaa tavaraa on kasattu jo aika lailla (lakanoita, taskulamppu, sopivia kenkiä, lääkkeitä ja sen semmoista), Helsinkiin menoa jo ensi viikon lauantai-iltana suunniteltu ja yleistä matkakuumetta kasvatettu. Rakennusryhmän ensimmäiset matkustavat paikalle jo tänään. He valmistelevat työmaata muiden tuloa odotettessaan, ja tarkastavat onhan terveysaseman perusta jo tehty sopimuksen mukaan.

Olemme jo avanneet matkalaukut ja hiukan pakanneet. Mukaan on lähdössä huonompaa vaatetta rakennustyömaalle ja parempaa vaatetta kaupungilla oloa varten (Ghanassa on ilmeisen huonoa käytöstä pukeutua kovin rähjäisesti tai niukasti ihmisten ilmoilla). Työhanskoja muun muassa on hankittu.

Toissapäivänä kävimme sadalla eurolla apteekissa - täydennettiin matka-apteekkia. Nyt on laastaria, kortisonivoidetta, allergiapillereitä, vetyperoksidia, mahalääkkeitä ja maitohappobakteereita, särkylääkkeitä ja vaikka vallan mitä.

Ghanan valuuttaa ei pysty Suomessa vaihtamaan, eli vaihdoimme jonkin verran rahaa Yhdysvaltojen dollareiksi. Sitä voi sitten vaihtaa tarpeen mukaan paikan päällä. Tämähän ei ole ostosreissu, ja olemme jo maksaneet kuljetukset, majoitukset ja yhteiset ruoatkin. Rahaa tarvitaan siis oikeastaan omiin herkkuihin ja tuliaisiin - niitä tietenkin saattaa tarttua mukaan aika lailla. (Etenkin kun toivelistalla on niinkin pieniä esineitä kui vuvuzela-torvet, djembe-rummut ja tietenkin jalkapallopaidat...)

Viisumit (ja passit) eivät ole vielä palanneet Kööpenhaminasta, mutta onhan tässä vielä aikaa...

Ghanaan on otettava keltakuumerokotus, ja muutenkin kattavaa rokotesuojaa suositellaan. Suomessakin annettavien perusrokotusten on oltava ajan tasalla (muun muassa polio), lisäksi listalla ovat hepatiitti A ja B, lavantauti ja aivokalvontulehdus (meningiitti). Toki se vaikuttaa, aikooko olla rannalla, kaupungissa ja hyvässä hotellissa, vai aikooko myös möyriä mullassa, kätellä paikallisia ja matkustaa maaseudulla. Me kävimme viime viikolla täydentämässä oman suojamme oikeastaan kaikella tarjolla olevalla. Lisäksi otimme kotiin juotavan rokotteen koleraa vastaan, jonka pitäisi tehota myös moniin turistien mahaoireisiin. Kolerarokote sekoitettiin itse lasiin, ja se oli kyllä aika vastenmielisen makuista, makeaksi maustettua. Malariaa vastaan päätimme syödä estolääkitystä, vaikka tehokas suoja olisi jo se ettei liiku ulkona ilta- ja aamuhämärissä ja muutenkin suojaa itsensä hyttysten pistoilta sekö vaatetuksella että DEET-ainetta sisältävällä hyttysmyrkyllä. Malarialäkke aloitetaan päivää ennen matkaa, sitä syödään päivittäin koko matkan ajan ja vielä viikko kotona matkan jälkeen.

Matka konkretisoitui pari viikkoa sitten, kun tapasimme muita lähtijöitä ja saimme tietoa reissun viikko- ja päiväohjelmasta, tietoa mukaan otettavasta tavarasta ja niin edelleen. Täytimme myös viisumihakemukset neljänä kappaleena ja matkan järjestäjä toimittaa ne passiemme kanssa Kööpenhaminaan, missä on lähin Ghanan suurlähetystö. Toivon mukaan passit viisumeineen palaavat kotiin ajoissa ennen reissua.

Saa nähdä, mitä pääsemme paikan päällä tekemään. Viikonloppureissu meren rantaan meille on luvattu – muuten päivät menevät osaksi rakennuksella (muurausta ja tiilien kantoa ja puhdistusta luvassa, todennäköisesti) ja kuumimpana aikana lepäillen.

Matkasta alettiin puhua jo syksyllä 2009. Silloin saimme tietää, että Ghanaan, Namongin kylään suunnitellaan rakennettavaksi uusi terveysasema, ja että jyväskyläläisvetoinen sekä rakentamisen ammattilaisista että tavallisista ihmisistä koostuva ryhmä tulee olemaan rakentamisesta päävastuussa. Ilmoittauduimme innokkaasti mukaan, ja aloimme säästää omia lentolippujamme ja muita matkan kuluja varten.

Namong on pieni kaupunki (tai iso kylä) lähellä Kumasia, keskisessä Ghanassa. Kylässä on niukasti terveyspalveluja ihmisille, joilla ei ole varaa maksaa palveluista. Uusi terveysasema tulee parantamaan tilannetta etenkin äitien ja lasten terveydenhuollon osalta.