Rakennusta ja ihmettelyä Ghanassa

Matkalta on palattu täynnä uusia kokemuksia. Tätä blogia ei enää päivitetä – puhtaaksikirjoitettuja matkapäiväkirjan sivuja voi lukea halutessaan täältä.

Matka on kohta jo takana! Hiukan tuntuu haikealta. Lauantaina lähdemme Accrasta taas Frankfurtin kautta Suomeen palelemaan, ja seuraava rakennusryhmä tulee jatkamaan töitä. Terveysaseman valmistusmispäiväksi on sanottu 1.4. Toivottavasti kontti, jossa on iso osa kalusteista ja laitteista, tulee ajallaan.

Työmaalla on kärrätty täytemaata, siirrelty tiiliä, muurattu lisää, kaivettu ja valmisteltu jätevesien saostuskaivoa ja imeytyskenttää, rakennettu metallitukia isojen valettavien palkkien sisään, jututettu paikallisia. Tytöt ovat muun muassa repineet naulanaluspapereita, katkoneet rautalankoja ja pelanneet jalkapalloa paikallisten kanssa.

Tuntuu siltä, että olemme tottuneet aika mukavasti työhön, päivärytmiin, ryhmäämme ja ilmastoon. Monet asiat Ghanassa alkavat tuntua jo tavallisilta, vaikka aluksi olivatkin outoja (toimimattomat vessat) tai hassuja (kauppojen nimet) tai vähän pelottavia (liskot).

Viikonloppuna olimme Anomabossa. Siellä sai mahasurfata, uida ja riehua aalloissa. Kävimme aina syömässä lounasta jossain hotellipaikassa, joka oli jonkun mäen päällä. Meidän majamökkihotellihuoneessa oli (ei ole enää) yksittäispakattu vessapaperi. Se on outoa. Mahasurffaus on kivaa siinä ollaan mahallaan sellaisen jutun päällä ja kun aalto tulee pitää pompata ja antaa aallon viedä pois. Söin pelkkiä ranskalaisia ja aamupalaksi muroja ilman maitoa, koska maito on epämääräisen makuista. Lauantaina kävimme sademetsässä, jossa oli riippusiltoja 18-40 metrin korkeudessa. Sain sademetsältä lahjaksi punkin, joka oli sekin ihan epämääräinen. Kun tulimme sademetsästä kävimme krokotiiliravintolassa silittämässä krokotiilejä. Punkki on nyt poissa.

Tänään me kerättiin roskia (kuten kakkaa) ja heiteltiin kiviä.
Me mentiin myös koululle ja unohdin pulloni ensin kolkki luokkaan ja sitten viikki luokkaan.
Tällä on ihan liikaa vuohia ja kanoja.
Kun muut meni vielä rakentamaan me jäätiin vaan hotelliin RiEhUmAaN.

Tähän mennessä:

Lennetty Accraan ja ajettu bussilla 7 tuntia Offinso-Namong -alueelle.

Totuttauduttu reilusti yli +30 asteen päivälämpötiloihin, uuteen maisemaan ja erilaisiin ihmisiin - ja siihen valtavaan huomioon jota kaikkialla saamme.

Päästy Offinson kuninkaan vastaanotolle

Tavattu kosolti koululaisia ja osa porukasta on vieraillutkin useilla kouluilla.

Seurattu kompostoivan käymälän ja vesihuollon rakentamista sekä osallistuttu tiilenkantoon ja muuraukseen.

Tyttöjen työtehtäviin on kuulunut lasten kanssa seurustelua, roskien keruuta (loputon urakka), invaliuskan kivien siirtelyä ja kompostivessan karikkeen keräystä (kuivia lehtiä).

Illalla on ollut aikaa nauttia paikallisista materiaaleista tehdystä ruoasta (mm. jamssia, makeaa keittobanaania ja paljon jälkiruokahedelmiä) ja hiukan katsella Offinson elämää muutenkin. Nukkumaan mennään jo 20 jälkeen, mutta ylöskin on noustava jo 5 jälkeen. Aamulla on viileää.

Vointi ja mieliala ovat olleet hyvät. Ryhmämme, 27 9-75-vuotiaita suuntaa viikonlopuksi rannikolle, tyrskyihin!

Tyttären matkalaukku on jo melkein pakattu. Äidillä pakkaaminen on vielä tavaran kasauksen vaiheessa. Lähtö lämpimään tuntuu mukavalta ajatukselta näiden kovien pakkasten kourissa. Namongissa on aamulla noin 20 astetta lämmintä ja kosteaa. Iltapäivällä jo kovin kuuma. Paikalle matkustaneiden mukaan terveysaseman perusta on kunnossa ja päästään muuraamaan seiniä ensi viikolla. Porakaivoa tehdään ja lattioita valetaan.

Meillä on lähtö edessä jo ensi viikolla! Mukaan otettavaa tavaraa on kasattu jo aika lailla (lakanoita, taskulamppu, sopivia kenkiä, lääkkeitä ja sen semmoista), Helsinkiin menoa jo ensi viikon lauantai-iltana suunniteltu ja yleistä matkakuumetta kasvatettu. Rakennusryhmän ensimmäiset matkustavat paikalle jo tänään. He valmistelevat työmaata muiden tuloa odotettessaan, ja tarkastavat onhan terveysaseman perusta jo tehty sopimuksen mukaan.